On aikoja äitinä kun ihmettelen, jos olen tekemässä kaiken väärin ja jälleen, on hetkiä, jolloin kaikki tuntuu laskevan ihmeellisesti paikalleen ja haluan todistaa tulokset tehneet jotain oikein.
Viimeisen kolmen vuoden poikani ja olen elänyt melko epäsovinnaisia elämäntapa. Olemme käyttäneet valtaosan se matkustaa. Olen yrittänyt rakentaa niin paljon normaalius kuin pystyin ja samalla, hyödyntää opportunties että esiteltiin meitä auttamaan opettaa hänelle tärkeitä elämän oppitunteja omakohtaisesti.
eilen ajoimme ruokakauppaan toisella puolella kaupunkia koulun jälkeen, hän alkoi kertoa hänen päivä ja hän kertoi seuraavan tapahtuman.
Steve istuu takana poikani hänen tieteen luokassa. Koska ensimmäinen koulupäivä kaksi niistä ovat olleet ristiriidassa. Keskiössä niiden annoymosity on Steve itsepintaista lausu rotuun halventavat vastaan monenlaisia etnisten vähemmistöjen ja kuunnella musiikkia, joka tekee saman.
Eilen iltapäivällä asioita kärjistyi. Koska hänen äitinsä on altis tehdä silloin tällöin, Tim oli saanut tarpeekseen.
"Se on rasistinen" Poikani kertoi hänelle tylysti Steve pelataan vielä toinen loukkaavaa laulu hänen iPod.
"Tiedän" Steve vastasi takaisin olankohautuksella hänen harteillaan, ja sitten meni takaisin hänen työstään.
Poikani on nostettu kunnioittaa ja juhlia monimuotoisuus kaikilla elämänaloilla ja hänen äitinsä olen varmistanut, että hän on opettanut arvo empatiaa ja myötätuntoa ja että ne on tarkoitus olla tarkoitetaan myönnetään kaikille tasapuolisesti, riippumatta siitä, onko yhteiskunnan nimittäjä.
Tämä viime vuonna hän saattoi minut kun kävin Memphis työmatkalla. Aikana hidas iltapäivällä teimme sightseeing. Selvitimme Beale Street avoimuutta päivänvalon ja kiersi surullisen Sun Studios selkeä kohokohta on mahdollisuus poseerata ja laula hyvin mikrofoni, Elvis käytetään nauhoittaa.
Mutta oli jotain muuta, että halusin kertoa hänelle, että päivä - National Civil Rights Museum. Meillä molemmilla ollut aavistustakaan, mitä todella odottaa, kun menimme sisälle, mutta olimme heti iski kaksi asiaa.
Kunnioittava ilmapiiri kuin descript rakennus ja sen sijainti, ja lisää merkittävästi se, että vaikka seisoo jonossa kävi ilmi, että ensimmäistä kertaa elämässämme, olimme vähemmistö.
tunne vaikutti meille molemmille ja jäi meille kuin käveli läpi näyttelyesineitä joka kertoi 400 vuotta vanha tarina kansalaisoikeusliikkeen alusta asti ja tra