Yleistä Konstruktivismi on yksi tärkeimmistä teorioita kansainvälisten suhteiden. Sen keskeinen periaate on, että useimmat tai jopa kaikki tärkeitä osatekijöitä kansainvälisessä politiikassa ovat tuote erityisiä sosiaalisia olosuhteita ja historiallisten prosessien sijaan, että väistämättömiin seurauksiin luonteesta ihmisiin tai politiikan luonteeseen. Tämä halu nähdä kansainvälisten suhteiden sosiaalisesti sarjaa konstruktivismin paitsi perinteiset lähestymistavat realismiin ja liberalismin. Merkittäviä kirjoittajia ovat Alexander Wendt, John Ruggie, ja Martha Finnemore.
Radikaalimpaa oksat konstruktivismin, joissa (esimerkiksi) poststructuralist ja postmoderni analyysin diskurssi ja kielitieteen, ovat teknisesti konstruktivistinen mutta on kuvattava erikseen arvostamaan omaa significance.Basic Periaatteet perus havainto konstruktivismin on, että ihmissuhteet ohjaavat enemmän ideoita kuin aineellisia asioita. Se nousi nimenomaisen haaste Kenneth Waltz n neorealismi, joka väitti, että valtio käyttäytyminen määritettiin kansainvälistä järjestelmää, jossa todetaan toimintamaissa.
Sen sijaan, konstruktivistien huomata, että joku (tai pikemminkin, monet ihmiset) on oltava rakenteeltaan sellainen, että järjestelmän ensimmäinen paikka; itse asiassa, että järjestelmä on jatkuvasti rakennetaan, muutettu, ja uudelleen tälläkin. Jos realisti lähestymistapoja siis olettaa, että valtioiden identiteetit ja edut olivat kiinteät ja suhteellisen ongelmatonta, konstruktivistien olettaa tämä ei ole, ja etsiä tapoja, miten valtiot kokevat itsensä ja toimia ovat muuttuneet.
Tämä ei tarkoita sitä, että kansainvälinen järjestelmä ei ole tai että pienemmille valtioille, erityisesti, eivät usein tuntuu painostettiin sen; Sen sijaan se vain toteaa, että kansainvälisen yhteisön on itse asiassa mitä ihmiset tekevät sen olevan. Konstruktivistinen haaste tarjoaa arvokasta tietoa monia käsitteitä itsestäänselvyytenä tavanomaisilla realisti, liberaali, ja vähäisemmässä määrin marxilainen analyysi. Käsite kansainvälisen anarkian, esimerkiksi, on havaittu olevan huomattavasti joustavampi kuin realisteja kuvitella.
Perinteisesti anarkia (puute yhden kattavaa valtarakenteen määritellään hierarkkisia suhteita valtioiden) nähdään neorealists syynä turvattomuuden ja konfliktien valtioiden välillä. Tämä on kuitenkin vain yksi käsitys seurauksista anarkia, jota useimmat valtiot sattuu olemaan hyväksytty totta. Vaihtoehtoisesti kansainvälinen ihmisyhteisön voitaisiin järjestää mukaan yhteis