Käytämme meidän kanta-peli pelipaidat meidän sankareita nimi emblazoned takana, me maalata kasvomme joukkueemme värejä, nimeämme lapsemme jälkeen meidän suosikki pelaajia. Hullu, hullu tiimillemme. Voittaa tai hävitä, juhlia tai surra me rakastamme joukkue. Maanantai AINT sininen jos joukkue voitti sunnuntaina. Mutta me pian päästä sen yli, jos he dont, koska siellä on aina ensi viikolla, ensi vuonna tai jos olet Cub fani, seuraava vuosituhansia. Paras osa urheilu on, että aina on ensi vuonna, Do yli tapaisena. Yksi että elämä doesnt meille, mutta ei meidän joukkue.
Että mitä pitää meidät tulossa takaisin enemmän. Yksi mahdollisuus lunastuksen. Vielä yksi mahdollisuus olla paras. Ollakseen mestareita. Kaikki rakastavat voittaja, mutta todellinen fani, yksi syntynyt uskollisuus henkilökohtainen yhteys, rakastaa hänen tiiminsä mitä tahansa. Ei ole bändi vaunun hypätä tai pois. He ovat teidän joukkue myötä-ja vastoinkäymisissä, voittaa tai hävitä. Olen kotoisin aika ja paikka olivat uskollisuus oli kaiken. Töissä ja leikkiä. Joukkue oli kaikkea.
Olipa se oli sinun Sandlot ystäviä tai kaverit linjalla tehtaalla tai terästehdas, se oli sinun maailmasi, se oli joka olit, se oli henkilöllisyytesi. Olen asunut, työskennellyt ja pelataan kaikkialla maailmassa ja on yksi vakio että joukkovelkakirjat miehillä ja se on urheilua. Olen pelannut Sandlot jalkapalloa varjossa kömpelö ruostunut terästehtaiden röyhtäilyä savua ja tuhkaa että päällystetty lumi musta. Seisoi rinta rinnan pelaajia toinen joukkue kävelimme kentän pituutta poiminta ja chucking kiviä että clanged pois tyhjä alumiini valkaisuainetta.
Sitten oli tasaväkisesti ja koputti paska outta toisiaan tuntia tai kunnes se sai liian tumma pelata tai loppui pelaajia. Olen pelannut baseball kenttiä hohtavan lasinsiruja ja koripalloa tuomioistuimet täynnä injektioruiskujen slummeissa Philadelphia ja New Yorkissa ja San Juan. Ive potkitaan jalkapalloja kuuma hiekka Lähi-idän kanssa kaverit, jotka pelataan MM Hollannista. Istuin, pakastuskammiossa auto, neljä yst