Se oli 19:40, ja minä yhdessä ystäväni Rajesh istui odotushuoneessa, odottamassa innokkaasti juna, joka oli lähes myöhässä 6 tuntia. Se on todella vaikea tappaa aikaa odottaa junaa. Aika näyttää pysähtyvän tällaisissa tilanteissa. Voin huomata pienintäkään rasti minuutti käsi. Kuten sanotaan, kun meillä on vapaa-aikaa, mielemme alkaa vaeltelee ympäri ne muistot elämästämme jotka olemme eläneet eniten. Niin oli laita minulle.
Oikeastaan meidän mieli on kuin lauma villihevosia vetämällä sitä eri suuntiin ja aina kun yritämme kesyttää yksi, toiset menevät villi ja lopulta tehokkain hevonen alkaa kaappaamasta mielemme ja ajattelumme prosessi alkaa toimivat näin. Niin minä heti kun istuin siellä ja suljin silmäni, mieleni jälleen alkoi harhaillessaan kun meillä oli hajoamiseen. Enemmän Yritin unohtaa, että päivä kun menetin rakkaani ja minä, enemmän muistoja joka päivä käytetty kummittelemaan minua.
Kyyneleet olivat kamppailee vaikea tulla ulos silmäni ja olin vetämällä itseni yhdessä auttaa minun syvästi haavoittuneen sielun seisoa vastaan, että kirjo tuskallinen tunteita. Ennen erosimme, vaikka Jumala oli laskeutunut maan päällä ja olisi kertonut minulle, että eräänä päivänä hän voitti "t olla siellä elämässäsi, olisin kiistänyt Jumala, että voisi koskaan tapahtua. Mutta nyt katkera tosiasia oli, että hän oli poissa, poissa ikuisesti. Hän hukkui kaukana ajan ja olin siellä vain selviytyä minun täydellinen epäonnistuminen suhteessa hänen.
Hän ei ollut mennyt yksin hänen magneettinen aura oli vetämällä minun vilkkaus ja onnen kanssa her.To maailma, hän voi olla yksi henkilö, mutta minulle hän oli koko maailmani. Kukaan ei voi kuvitella kipua ja tuskaa sisäisesti haavoittuneen sielun joka on niin pirstaleina että jopa aika voi "; t parantaa sen ja pelko tehdä läheiset suhteet ja sitten menettää joku, joku hyvin erityinen ja lähellä sydäntäsi, jonka olet arvostettu jopa enemmän kuin elämäsi, jopa aika voi "; t pyyhkiä tällainen pelko pois sinua.
Joten, odottaa odotushuoneessa juna, yritin aivan löytää vastauksen ainoa merkityksellinen kysymys jäljellä elämässäni minne minä mennä pieleen? ja kaikki alkaa vilkkua kuin elokuvan silmieni edessä.
Olin HCL niinä päivinä ja päivä oli mielestäni 23 joulukuu 2008, kun sain puhelun aamulla noin 6: 30 am. Olin töissä yövuorossa tehtävässään tuolloin. Joten heräämisen jälkeen varten koko yön olin kuolla nukkua niin valmistautua itseäni seuraavana yönä kun minun matkapuhelin alkoi piipata maksimissaan.
Puoli
Passion nykypäivän Economy